street: Rantakatu

Rakennushistoriaa

Rakennukset vuoden 1846 vakuutuskirjan ja alla olevan asemapiirroksen mukaan.

1. Vuonna 1844 rakennettu uudesta mänty- ja kuusihirrestä. Yksi laudoittamaton ja maalaamaton kerros, jossa on 13 huonetta, joista 2 porstuaa, 1 eteinen, 1 sali, 1 salonki, 1 kustannuskoppi, 1 kauppiaskonttori ja 5 kamaria, joissa on yhteensä 7 kaakeliuunia, 1 keittiö, jossa on hella, ja 2 ullakkokamaria ilman tulisijoja.

Situationen år 1856

1. Vinkel tillbyggd år 1853 samt rappad med murbruk och vitmålad med kalk. Bestående av 20 rum med 11 kakelugnar.

Rakennushistoriaa

Rakennukset vuoden 1891 palovakuutuskirjan ja alla olevan asemapiirroksen mukaan olivat:

1. Vuonna 1848 rakennettu hyväkuntoinen hirsinen asuintalo. Lautavuorattu ja öljyvärillä maalattu, pärekatto.
   Koostuu yhdestä kerroksesta, jossa on kuusi asuinhuonetta ja eteinen, talossa on neljä kaakeliuunia, kaksi keittiöhellaa, joista toisessa on leivinuuni. Katettu portaikko
   

Rakennushistoriaa

Rakennukset tontilla vuoden 1834 palovakuutuskirjan mukaan olivat:

1. En träbyggnad af furu timmer i godt stånd af nytt timmer uppförd år 1804 af 2 våningar brädfodrad år 1824 och sedermera med nytt grantimmer tillbyggd år 1833. Målad med dels olje och dels rödfärg. Bestående av 8 rum i nedre våningen

Omistajia ja asukkaita

Omistajia palovakuutuskirjojen mukaan

1834-1840
Gottfrid Starcke omistaa talon

1846-1856
Gården har övertagits av herr handelsmannen H.O Fontell

1861-1866
Handlanden Carl Emil Carlström

1891
Kommerseråde Carl Emil Carlströms arvingar

Vuosien 1914-1920 levottomina aikoina talon omisti Sosialistiyhdistys Torppa. Ennen sisällissotaa ja siihen asti, kunnes kaupunki vallattiin tammikuussa 1918, Torppa oli punakaartilaisten kokous- ja kokoontumispaikka (lähde Lasse Backlund).

Rakennushistoriaa

Valokuvan talo, joka on oikealla aidan jälkeen, rakennettiin palovakuutuskirjan mukaan vuonna 1801. Talo olisi ainakin yhden vanhan kaupunkilaisen mukaan purettu 1920-luvun tienoilla ja nykyinen talo olisi rakennettu samalle paikalle. Talo on nyt korkeampi ja myös kivijalka on korkeampi kuin valokuvassa, mutta ikkunajaotus on sama.

Tämän sivun lopussa on rakennuspiirustus silloisen rakennuksen tulisijamuutoksesta sekä laajennuksesta. Alla olevaan kuvaan olen merkinnyt, miten vanhaa taloa on jatkettu itään ja kivijalkaa on korotettu (ei ole aivan harvinaista että talolle rakennettiin uusi kivijalka). Vaaleanpunaisilla väreillä on merkitty muutokset. Ei ole yhtä selvää, onko taloa myös korotettu ylöspäin, mutta näyttää siltä. Tässä uudelleenrakennettava talo on varmasti vuoden 1801 talo.

Tämän perusteella näyttää selvältä, että vanhaa taloa ei purettu, vaan se rakennettiin uudelleen nykyiseksi taloksi. Tai ainakin voimme varmasti sanoa, että näin suunniteltiin tällä rakennussuunnitelmalla, joka myös hyväksyttiin. On silti mahdollista, että suunnitelmia muutettiin ja talo purettiin kuitenkin.

Talon ensimmäinen vakuutuskirje on päivätty 19. helmikuuta 1834. Kyseessä on yksi kaupungin vanhimmista säilyneistä vakuutuskirjeistä. Sen mukaan kadun puoleinen päärakennus rakennettiin uudesta puutavarasta vuonna 1818 ja laajennettiin vuonna 1833 lautaverhoilluilla nurkilla. Se koostui yhdestä kerroksesta, jossa oli 6 huonetta – sali, 4 kamaria, keittiö ja eteinen. Talosta löytyi yhteensä 5 kaakeliuunia ja keittiön liesi leivinuuneineen. Rakennuksen keskikorkeudeksi ilmoitettiin 6,6 metriä ja pituudeksi 15 metriä, ja siinä oli tuohikatto ja 75 cm korkea kivijalka.

Vuoden 1834 vakuutuskirjeestä löytyy muitakin mielenkiintoisia yksityiskohtia, kuten se, että talossa oli seitsemän ovea, kahdeksan 1,7 x 1 metrin kokoista ikkunaa, joista yhdessä oli
ikkunaluukut, kaksi kaakeliuunia ja kolme tiilistä muurattua uunia sekä kolme savupiippua. Sisustukseen kuului vesiväritapetit eteisessä ja makuuhuoneessa sekä liimatut tapetit toisessa
huoneessa.

Vuoden 1834 vakuutuskirjeen ja vuosien 1870 ja 1873 rakennuspiirustusten mukaan tontin eteläreunalla sijaitsi kolme talousrakennusta: 5 metriä korkea ”vanha” talousrakennus, 6 x 6 x 6 metrin kokoinen talousrakennus vuodelta 1794 ja tontin yläpäässä 21 x 6 metrin kokoinen ulkorakennuksen siipi, johon kuului navetta, karjarakennus ja sen eteinen, lantala ja puuvarasto. Tontin puutarha oli suhteellisen suuri ja sitä ympäröi aita. Kaivo sijaitsi tontin yläosassa. Pihan molemmin puolin oli kaksi sisäänkäyntiporttia.

Vuonna 1870 hyväksyttiin suunnitelma päärakennuksen laajentamisesta kauppapuodilla, jolle tulisi erillinen sisäänkäynti Rantakadun puolelta, asuinhuone ja veranta, johon oli kaksi sisäänkäyntiä sisäpihalta. Laajennusta ei kuitenkaan toteutettu suunnitelman mukaisesti, mutta palovakuutustodistuksessa vuodelta 1873 todetaan, että pihalle on lisätty veranta ja että talo
on nyt kokonaan laudoitettu ja maalattu öljyvärillä ja varustettu pärekatolla.

Sen sijaan suunnitelma pihapiiriin rakennettavasta pakarintuvasta, johon kuului ”hedelmäkamari” ja asuintilat, toteutettiin vuonna 1873, kuten saman vuoden palovakuutuskirjeestä käy ilmi. Kirjeen mukaan sekä portit että ympäröivä lattia maalattiin öljyvärillä. Tontilla ei ollut suuria puita.

Vuoden 1883 palovakuutuskirjeen mukaan pakarintuvan länsipuolelle oli lisätty isohko ulkorakennus. Sähköt asennettiin vuonna 1902. Vuoden 1923 palovakuutuskirjeen mukaan
kadun varrella olevan talon, pakarintuvan, ulkorakennuksen ja Itäisen pitkäkadun väliin oli lisätty useita pienempiä ulkorakennuksia.

Lähteet: Niklas Wenman ym, Kaupunkikuvan parantamisehdotus: Rantakatu Kauppatorilta Miilukujalle 1996; palovakuutuskirjeet vuosilta 1834, 1873, 1883 ja 1923.

Rakennushistoriaa

Huhtikuun 14. päivänä 1862 päivätyn vakuutuskirjan mukaan tontille rakennettiin kaksi asuintaloa ja talousrakennus, joista on jäljellä vain yksi pihapiirissä sijaitseva asuintalo (sekin purettiin 2025). Kaksi muuta olivat vuosina 1826 ja 1846 rakennettu ja vuonna 1860 laajennettu katutalo, joka koostui kauppa-aitasta, salista, viidestä kamarista ja keittiöstä ja joka oli maalattu violetiksi( ! ). Kaakelikaton alla. Kooltaan 20 x 7,2 metriä ja korkeudeltaan 7 metriä – erittäin mielenkiintoinen yksityiskohta on, että uudessa kuistissa vuodelta 1860 mainitaan olevan 4 ”goottilaistyylistä” ikkunaa, joissa on värillistä ja valkoista lasia ja joiden mitat ovat 2 x 1,30 metriä, sekä kaksi pariovea, joiden yläikkunoissa on värillistä ja valkoista lasia. 7 huonetta on tapetoitu ranskalaisella tapetilla ja kaikissa sisäovissa on messinkiset kahvat ja lukot. Toinen kadonnut rakennus oli eteläpuolella sijainnut varastorakennus vuosilta 1833 ja 1841, johon kuului 4 varastoa, 1 talli, 1 karjasuoja ja lantala. Koko oli 21 x 4,8 metriä ja keskikorkeus 6 metriä, ja myös tämä ulkorakennus oli laudoitettu höylätyillä vaakasuorilla paneelilaudoilla ja maalattu violetilla öljymaalilla!

Nykyisin (1996) tontin länsilaidalla säilynyt rakennus (Timpull purki sen vuonna 2025) on uudesta ja vanhasta puutavarasta vuonna 1861 rakennettu asuintalo vanhemman puretun leipomorakennuksen tilalle. Tämä talo oli vuorattu höylätyllä paneelilla ja maalattu violetilla-öljymaalilla, ja siihen kuului 5 huonetta – 1 leipomon huone, jossa oli liesi ja leivinuuni, jossa oli muurattu iso pata, 3 kamaria ja 1 hedelmäkamari, joissa oli yhteensä 3 kaakeliuunia syvennyksissä. Keskimääräinen korkeus 6,3 metriä, pituus 15 metriä ja leveys noin 6 metriä.

Talolla oli pärekatto, ja kivijalka oli 45 cm korkea. Ikkunoita oli kolme, kooltaan 1,5 x 1,2 metriä, ulkoportaita on kerrottu olleen kolme, ja ovet olivat tuplaovet laudasta, niitä oli neljä. Mielenkiintoinen kuriositeetti on seinälle kiinteästi rakennettu, öljyvärillä maalattu sänky, jonka mainitaan olleen tässä talossa.

Päärakennuksen historia voidaan jakaa kahteen vaiheeseen palovakuutustodistusten mukaan: ensimmäisessä vaiheessa rakennus koostui vain eteläisestä osasta, jossa sijaitsi kaupungin tullikamari. Tämä talo rakennettiin vuonna 1819, lautaverhoiltiin vuonna 1824 ja maalattiin ruskealla öljyvärillä vuoden 1834 alussa, sen koko oli 18 x 9,9 x 9 metriä koivupuusta tehdyn katon alla, siinä oli 6 huonetta, mukaan lukien 1 sali, 3 kamaria ja talousrakennus, jossa oli yhteensä 4 kaakeliuunia “veistoksin” ja öljyvärimaalauksin ja 1 keittiön uuni leivinuunilla. Ullakolla oli erillinen kamari, jossa oli tiiliuuni.

Kaksi huonetta oli sisustettu vuonna 1834 ranskalaisilla akvarellitapeteilla ja kaksi huoneista oli maalattu akvarelleilla suoraan rapatulle hirsiseinälle (yhdessä huoneessa oli varmaan harmaalla ja keltaisella värillä suoraan seinään maalatut pilasterit, jotka näkyivät 1980-luvun lopun remontin aikana, katso kuva).

Talon pohjoisosa ja alkuperäinen talonpojan asuintalo rakennettiin vuonna 1842, jolloin siihen lisättiin 14,7 metrin pituinen rakenne ja samalla koko talo katettiin profiilipaneeleilla. Uudessa talon osassa oli 5 huonetta: 3 kamaria, 1 talollinen ja 1 leipurin mökki, joissa oli yhteensä 4 kaakeliuunia ja leivinuuni liedellä. Kolme huonetta päällystettiin ranskalaisilla tapeteilla.

Charles Uno Nordlundin (joka myöhemmin perusti puhelinyhtiön) 5.9.1883 päivätyssä vakuutuskirjassa todetaan, että huoneiden lukumäärä oli 13, ja niissä oli yhteensä 9 kaakeliuunia, 2 keittiön uunia ja 1 leivinuuni, päärakennus on varustettu helmikatolla ja maalattu vaalealla öljymaalilla. Tontin pohjoispuolella sijaitsevan ulkorakennuksen kerrotaan olleen rakennettu vuonna 1828, osittain puuverhoiltu ja maalattu pärekatto, koko 41,40 x 7 x 6 metriä, ja se käsittää 1 varastorakennuksen, 1 vaunutallin, 1 tallin, ulkorakennuksen, jossa on lantala, lammaspihaton, eteisen, rehunavetan ja puuvajan.

Tontin itäpäässä on tiettävästi myös tislaamorakennus (ks. piirustus), joka on rakennettu vuonna 1883 ja jossa on asfalttihuopakatto. Rakennuksen mitat ovat 12 x 6 x 6 metriä, ja siinä on kolme huonetta, joista yksi on asuinhuone, jossa on kaakeliuuni, yksi kylmäkäsittelyhuone, jossa on vesijohto, ja yksi tislaamohuone. Talossa on tiettävästi rapatut seinät.

Sisäänkäyntiportti oli maalattu öljyvärillä, ja puutarhassa oli 9 suurta, rehevää ja jaloa lehtipuuta. Päärakennukseen asennettiin 1800-luvun lopulla uusrenessanssiajan kalusteet ja samaan aikaan pyöreäkaariset kuistiikkunat.

Teksti: Förslag till förbättring av stadsbilden: Strandgatan mellan Salutorget och Kolargränden, Wenman Niklas, Talotuuma, 1996

Kaupungin apteekki toimi tässä rakennuksessa lähes sata vuotta (1836-1930). Talo oli lähellä palaa kolme kertaa apteekin laboratoriossa syttyneiden vakavien tulipalojen seurauksena.

Talo on ollut nykyisten omistajien suvussa 128 vuotta.

Conrad Berggårdh kertoo apteekin toiminnasta vuonna 1936 julkaistussa kirjassa Kristinestads apotek och dess innehavare under 150 år (1786-1936).

Carl Gustaf Thodén osti talon N:o 170 IV-korttelissa Rantakadulla ja muutti sen apteekiksi. Apteekki sijaitsi siis kadulla, joka oli sisääntuloväylä keskustaan pohjoisen tullin kautta (joka ei ollut tulli). Apteekissa oli todennäköisesti kaksi suurta ja yksi pienempi huone rakennuksen pohjoispuolella. Alle vuosi sen jälkeen, kun Thodén oli saanut Kristinan apteekin etuoikeuden, hän menehtyi 27-vuotiaana.

Apteekin otti vuonna 1837 haltuunsa Thodénin sukulainen Fredrik Wilhelm Jurvelius, joka osti talon vuonna 1839 leskeksi jääneeltä rouva Thodénilta. Vuonna 1846 talo melkein paloi. Tulipalo oli saanut alkunsa laboratoriossa paloviinan tislauksen yhetydessä (mikä ei ollut harvinainen tulipalon syy apteekeissa).

Apteekin osti vuonna 1882 apteekkari Karl Albert Dahlin 50 000 markalla.

Keväällä 1890 Dahlin myi apteekin ja tontin apteekkari Emil Reimsille 115 000 markalla, josta apteekkitoiminnan osuus oli 100 000 ja muun tontin 15 000 markkaa.

Henrik Johannes Sandlund osti apteekin ja talon vuonna 1895 142 000 Suomen markalla (apteekki 125 000 ja talo 15 000) ja Dahlinin huvilan Korkeasaaressa 2 000 markalla (Solhemin huvila, niinkuin apteekkitalokin ovat vielä vuonna 2023 suvun omistuksessa, 128 vuotta tähän mennessä). Hänen aikanaan sattui kolmas uhkaava tulipalo apteekissa, kun apteekin laborantti, proviisori Rafael Olin oli valmistamassa “fosformos:ia” (ehkä rottien myrkyttämiseen käytettyä ainetta jossa fosforia), jolloin fosfori syttyi tuleen ja sytytti huoneen. Olinin työtakki syttyi tuleen, ja hän juoksi ennätysvauhtia noin 100 metrin päässä olevalle rannalle ja heittäytyi veteen. Kummallista kyllä, Olin, kuten Jurveliuksen aikana tulipalossa pääroolissa ollut Sourander, osti myös Porin ensimmäisen apteekin.

Hän omisti apteekin vuoteen 1926 asti, jolloin se siirtyi hänen vanhimmalle pojalleen Ernst Sandlundille.

.

Rakennushistoriaa

Vanhan apteekkitalon rakennushistoria käy ilmi vuosien 1867 ja 1902 vakuutuskirjoista; vuoden 1867 kirja on yksityiskohtaisempi ja vastaa pääosin vuoden 1902 kirjaa.
Rakennukset 1-5 alla olevassa tonttikartassa olivat vuonna 1867 seuraavat:

1. Vuonna 1819 uudesta puusta rakennettu päärakennus, joka oli paneloitu ja maalattu keltaisella öljyvärillä pärekaton alla (korvattiin asfalttihuovalla ennen vuotta 1902). Pituus kadulle päin on 28,50 metriä, leveys 9,80 metriä ja keskikorkeus 9,80 metriä. Vuonna 1867 pihalle päin ei ollut lasikuistia, mikä tarkoittaa, että se rakennettiin myöhemmin 1800-luvulla, ja sisäänkäynti taloon tapahtui kuistin pohjoispuolella sijaitsevan ulkoportaan kautta. Huoneita on 11, joissa on yhteensä 9 kaakeliuunia ja keittiön liesi, kun taas vuonna 1902 määrä kasvoi 13 huoneeseen (joista yksi oli apteekki), joissa on yhteensä 12 kaakeliuunia ja keittiön liesi (lisäksi ullakkohuone, jossa on kaakeliuuni).
2. Vinkkelissä päärakennuksen kanssa yhdistettynä siihen terassimaisella portaikolla on yhdistetty asuin- ja varastorakennus, joka on rakennettu 1819 asuinosan osalta ja 1822 varastorakennuksen osalta, kooltaan 25,3 x 6,7 x 6,7 metriä, lautaverhoiltu ja maalattu keltaisella öljyvärillä pärekaton alla. Asuinhuoneita oli 5, joissa oli yhteensä 3 kaakeliuunia ja keittiön liesi, varastossa oli kolme osastoa.
3. Seuraava talo on rakennettu osittain vuonna 1828 ja osittain vuonna 1845, kooltaan 21,2 x 5,2 x 6,7 metriä, lautaverhoiltu, pärekaton alla ja maalattu keltaisella öljymaalilla. Talo käsitti yhdistetyn talo- ja leivintuvan, kamarin ja laboratorion (tiililattia), huoneissa oli yhteensä 2 kaakeliuunia, 1 iso leivinuuni ja laboratoriossa iso liesi.
4. Lähimpänä rantaa on vuonna 1864 rakennettu hirsirakenteinen jääkellari, jossa on kaksinkertaiset hirsiseinät ja jonka välitila on täytetty sahanpurulla ja hiilipölyllä. Se on kooltaan 13 x 5,8 x 6,3 metriä, maalattu keltaisella öljyvärillä ja siinä on pärekatto.
5. Tontin eteläreunalla on vuonna 1819 rakennettu pitkä ulkorakennus, joka on lautaverhoiltu ja maalattu keltaisella öljymaalilla, pärekaton alla. Vuonna 1867 talon pituudeksi ilmoitettiin 37,3 metriä, leveydeksi 5,5 metriä ja korkeudeksi 5,2 metriä, ja siihen kuuluivat eteishuoneellinen navetta, heinälato, varastorakennus, lantala, talli ja liiteri. Vuoteen 1902 mennessä ulkorakennus oli kasvanut 64,3 metrin pituiseksi, ja siihen kuuluivat kaareva kivikellari, puuliiteri, talli, huussi, lantala, eteishuoneellinen navetta, rehulato, kolme makasiinihuonetta, vaunuvaj ja venevaja (jälkimmäinen purettiin 1992-93).

Sisäänkäyntiportti on maalattu vaalealla öljymaalilla, ja puutarha-aita oli 1,5 metriä korkea ja maalattu kultamullalla. Rannalla oli suuri laituri, kaksilla portailla, ja puutarhassa oli suuria lehtipuita.

Tontit 171 ja 172 ovat olleet yhdistettyinä ainakin vuodesta 1864 lähtien. 7. syyskuuta 1864 päivätyssä vakuutuskirjassa mainitaan alkuperäinen päärakennus vuodelta 1838, joka paloi 1880-luvulla ja jonka tilalle rakennettiin nykyinen päärakennus vuonna 1897. Mielenkiintoista on, että alkuperäinen päärakennus on todennäköisesti ollut valkoisella öljymaalilla maalattu ja kattotiilikatteinen korkeaempire -talo. Myös talon mittasuhteet olivat empiretyyppiset, ja sen ulkomitat olivat 19,2 x 10,8 metriä, korkeus 9,5 metriä ja siinä oli seitsemän huonetta ja keittiö. Vuonna 1864 kaikki ulkorakennukset olivat myös keltaisia, maalattu keltamullalla, samoin kuin aita, ja portti oli maalattu valkoisella öljymaalilla, ja tuolloin tontilla oli suuri kivilaituri, jossa oli kaksoisportaat, jotka johtivat ulos kaupunginlahteen.

Nykyisen päärakennuksen rakennutti kauppias ja merikapteeni Johan Wilhelm Olin, joka vakuutti tilan vuonna 1898 (1908), ja tuolloin tontin 171 keskellä oli valokuvausstudio. Talo siirrettiin Itäiseltä Pitkältäkadulta, kun uutta kirkkoa alettiin rakentaa, 40 vuotta sen jälkeen, kun se oli selvinnyt vuoden 1859 suuresta tulipalosta, joka tuhosi kirkon ympärillä olevaa aluetta. Lue lisää Salins talosta, numero 34A, kirjassa De gamla gårdarna, Ett försvunnet kvarter i stadens centrum, Nystén Lilly.

Seuraavassa 15. tammikuuta 1920 päivätyssä vakuutuskirjassa, jolloin tontin omisti kauppias K. L. Saari, tontti oli kokenut useita muutoksia, joiden lopputuloksena tila on nykyisessä muodossaan.

Jälkimmäisen vakuutuskirjan mukaan tontti oli rakennettu seuraavasti:

1. Päärakennus Rantakadulla on rakennettu vuonna 1897, laudoitettu ja maalattu öljyvärillä ja jossa on rautapeltikatto. Koko 22,50 x 10,50, keskikorkeus 9,50 metriä. Talossa on 11 asuinhuonetta, joissa on yhteensä 8 kaakeliuunia ja kaksi keittiöhellaa sekä kaksi kuistia, joiden mitat ovat 3×3 metriä ja 3,5 metriä korkeat.
2. Päärakennuksen kanssa vinekkelissä tontin pohjoispuolella on vuosina 1838 ja 1939 rakennettu ja vuonna 1919 muutettu asuinrakennus, joka on laudoitettu mutta edelleen maalaamaton, kooltaan 10 x 5,34 metriä ja korkeudeltaan 5,64 metriä. Alkuperäisessä muodossaan taloon kuului leivintupa ja hedelmähuone, jossa oli leivinuuni ja kaakeliuuni, mutta muutosten jälkeen siihen tuli 4 huonetta, joissa oli yhteensä kaksi kaakeliuunia ja keittiöhella sekä 3 x 2,8 metriä korkea kuisti.
3. Talousrakennus rakennettu vuosina 1838 ja 1839, laudoitettu ja punaiseksi maalattu, asfalttihuopakatto. Rakennuksen mitat ovat 35 x 5,34 metriä ja korkeus 5,64 metriä. Rakennukseen kuuluu kaksi kaksikerroksista varastoa, kaksi polttopuuvajaa, talli, karjarakennus, rehutalli, ulkorakennus ja lantala.
4. Alueen itäpäässä on vuonna 1919 rakennettu asuinrakennus, jossa on vielä maalaamaton harjakatto. Koko 8,6 x 6,6 metriä, korkeus 6,8 metriä, ja siinä on 2 asuinhuonetta, 1 keittiön liesi, jossa on leivinuuni ja muurattu pata sekä peltihella.

Alueen keskellä oli myös kaksi rakennusta, jotka ovat nyt kadonneet: vuonna 1892 rakennettu rungosta ja laudoista tehty työkaluvajarakennus (entinen valokuva ateljé) ja turvekattoinen maakellari.
Sisäänkäyntiportti ja aita (18 metriä pitkä ja 2 metriä korkea) oli maalattu öljyvärillä.

Palovakuuksesten tiivistelmänt tekstistä: Förslag till förbättring av stadsbilden: Strandgatan mellan Salutorget till Kolargränden, Wenman Niklas, Talotuuma, 1996