Vanha apteekintalo

Kaupungin apteekki toimi tässä rakennuksessa lähes sata vuotta (1836-1930). Talo oli lähellä palaa kolme kertaa apteekin laboratoriossa syttyneiden vakavien tulipalojen seurauksena.

Talo on ollut nykyisten omistajien suvussa 128 vuotta.

Conrad Berggårdh kertoo apteekin toiminnasta vuonna 1936 julkaistussa kirjassa Kristinestads apotek och dess innehavare under 150 år (1786-1936).

Carl Gustaf Thodén osti talon N:o 170 IV-korttelissa Rantakadulla ja muutti sen apteekiksi. Apteekki sijaitsi siis kadulla, joka oli sisääntuloväylä keskustaan pohjoisen tullin kautta (joka ei ollut tulli). Apteekissa oli todennäköisesti kaksi suurta ja yksi pienempi huone rakennuksen pohjoispuolella. Alle vuosi sen jälkeen, kun Thodén oli saanut Kristinan apteekin etuoikeuden, hän menehtyi 27-vuotiaana.

Apteekin otti vuonna 1837 haltuunsa Thodénin sukulainen Fredrik Wilhelm Jurvelius, joka osti talon vuonna 1839 leskeksi jääneeltä rouva Thodénilta. Vuonna 1846 talo melkein paloi. Tulipalo oli saanut alkunsa laboratoriossa paloviinan tislauksen yhetydessä (mikä ei ollut harvinainen tulipalon syy apteekeissa).

Apteekin osti vuonna 1882 apteekkari Karl Albert Dahlin 50 000 markalla.

Keväällä 1890 Dahlin myi apteekin ja tontin apteekkari Emil Reimsille 115 000 markalla, josta apteekkitoiminnan osuus oli 100 000 ja muun tontin 15 000 markkaa.

Henrik Johannes Sandlund osti apteekin ja talon vuonna 1895 142 000 Suomen markalla (apteekki 125 000 ja talo 15 000) ja Dahlinin huvilan Korkeasaaressa 2 000 markalla (Solhemin huvila, niinkuin apteekkitalokin ovat vielä vuonna 2023 suvun omistuksessa, 128 vuotta tähän mennessä). Hänen aikanaan sattui kolmas uhkaava tulipalo apteekissa, kun apteekin laborantti, proviisori Rafael Olin oli valmistamassa “fosformos:ia” (ehkä rottien myrkyttämiseen käytettyä ainetta jossa fosforia), jolloin fosfori syttyi tuleen ja sytytti huoneen. Olinin työtakki syttyi tuleen, ja hän juoksi ennätysvauhtia noin 100 metrin päässä olevalle rannalle ja heittäytyi veteen. Kummallista kyllä, Olin, kuten Jurveliuksen aikana tulipalossa pääroolissa ollut Sourander, osti myös Porin ensimmäisen apteekin.

Hän omisti apteekin vuoteen 1926 asti, jolloin se siirtyi hänen vanhimmalle pojalleen Ernst Sandlundille.

.

Rakennushistoriaa

Vanhan apteekkitalon rakennushistoria käy ilmi vuosien 1867 ja 1902 vakuutuskirjoista; vuoden 1867 kirja on yksityiskohtaisempi ja vastaa pääosin vuoden 1902 kirjaa.
Rakennukset 1-5 alla olevassa tonttikartassa olivat vuonna 1867 seuraavat:

1. Vuonna 1819 uudesta puusta rakennettu päärakennus, joka oli paneloitu ja maalattu keltaisella öljyvärillä pärekaton alla (korvattiin asfalttihuovalla ennen vuotta 1902). Pituus kadulle päin on 28,50 metriä, leveys 9,80 metriä ja keskikorkeus 9,80 metriä. Vuonna 1867 pihalle päin ei ollut lasikuistia, mikä tarkoittaa, että se rakennettiin myöhemmin 1800-luvulla, ja sisäänkäynti taloon tapahtui kuistin pohjoispuolella sijaitsevan ulkoportaan kautta. Huoneita on 11, joissa on yhteensä 9 kaakeliuunia ja keittiön liesi, kun taas vuonna 1902 määrä kasvoi 13 huoneeseen (joista yksi oli apteekki), joissa on yhteensä 12 kaakeliuunia ja keittiön liesi (lisäksi ullakkohuone, jossa on kaakeliuuni).
2. Vinkkelissä päärakennuksen kanssa yhdistettynä siihen terassimaisella portaikolla on yhdistetty asuin- ja varastorakennus, joka on rakennettu 1819 asuinosan osalta ja 1822 varastorakennuksen osalta, kooltaan 25,3 x 6,7 x 6,7 metriä, lautaverhoiltu ja maalattu keltaisella öljyvärillä pärekaton alla. Asuinhuoneita oli 5, joissa oli yhteensä 3 kaakeliuunia ja keittiön liesi, varastossa oli kolme osastoa.
3. Seuraava talo on rakennettu osittain vuonna 1828 ja osittain vuonna 1845, kooltaan 21,2 x 5,2 x 6,7 metriä, lautaverhoiltu, pärekaton alla ja maalattu keltaisella öljymaalilla. Talo käsitti yhdistetyn talo- ja leivintuvan, kamarin ja laboratorion (tiililattia), huoneissa oli yhteensä 2 kaakeliuunia, 1 iso leivinuuni ja laboratoriossa iso liesi.
4. Lähimpänä rantaa on vuonna 1864 rakennettu hirsirakenteinen jääkellari, jossa on kaksinkertaiset hirsiseinät ja jonka välitila on täytetty sahanpurulla ja hiilipölyllä. Se on kooltaan 13 x 5,8 x 6,3 metriä, maalattu keltaisella öljyvärillä ja siinä on pärekatto.
5. Tontin eteläreunalla on vuonna 1819 rakennettu pitkä ulkorakennus, joka on lautaverhoiltu ja maalattu keltaisella öljymaalilla, pärekaton alla. Vuonna 1867 talon pituudeksi ilmoitettiin 37,3 metriä, leveydeksi 5,5 metriä ja korkeudeksi 5,2 metriä, ja siihen kuuluivat eteishuoneellinen navetta, heinälato, varastorakennus, lantala, talli ja liiteri. Vuoteen 1902 mennessä ulkorakennus oli kasvanut 64,3 metrin pituiseksi, ja siihen kuuluivat kaareva kivikellari, puuliiteri, talli, huussi, lantala, eteishuoneellinen navetta, rehulato, kolme makasiinihuonetta, vaunuvaj ja venevaja (jälkimmäinen purettiin 1992-93).

Sisäänkäyntiportti on maalattu vaalealla öljymaalilla, ja puutarha-aita oli 1,5 metriä korkea ja maalattu kultamullalla. Rannalla oli suuri laituri, kaksilla portailla, ja puutarhassa oli suuria lehtipuita.