Talo Rantakadun varrella on pystytetty vuonna 1818. Leveällä vaakapaneloinnilla ja
pilastereilla varustettuna se on Kristiinankaupungin harvoja empiretyylin edustajia.
Tontti ulottuu korttelin läpi Rantakadulta Itäiselle pitkäkadulle, ja näin on ollut 1700-luvulta lähtien. Vuodesta 1873 aina 2000-luvulle saakka tontilla on ollut kaksi taloa, päärakennus kadun varrella ja toinen rakennus tontin pohjoisreunalla – ks. Carlströmin pakarintupa.
Vuonna 1834 talon omisti Johanna Christina Forsman, Kaskisten pormestarin Wilhelm
Forsmanin leski. Johanna Christinan kuoltua vuonna 1839 omistus siirtyi hänen tyttärelleen Johanna Carolinalle.
Vuonna 1866 talosta tuli osa Carlströmin kauppiaiden ja laivanvarustajien valtakuntaa, kun Carl Emil Carlström osti sen. Hän asui itse kaksikerroksisessa talossa Rantakadun toisella puolella. Talon peri vuonna 1889 hänen poikansa Carl Alfred Carlström, joka asui Itäisellä pitkäkadulla tontin yläpuolella. Carlströmin kuoleman jälkeen tila siirtyi vuonna 1911 kalastaja Johan Carlbergille ja sen jälkeen hänen perillisilleen.
Merikapteeni Emil Weckström oli tontin omistaja vuosina 1918–1923, minkä jälkeen
lapväärtiläinen Ingvesin perhe otti sen haltuunsa vuonna 1923: omistajina Emil Ingves, hänen leskensä Selma, myöhemmin Groop ja lopulta Emilin isä Henrik vuoteen 1935 asti. Tänä aikana taloa vuokrattiin useille vuokralaisille, muun muassa Rosa Rosenqvistille, jolla oli ravintola ja kahvila päärakennuksessa ja tilapäismajoitusta sisäpihalla sijaitsevassa talossa. Rosenqvist osti tontin vuonna 1935 ja jatkoi liiketoimintaansa vuoteen 1946 asti. Myöhempiin omistajiin kuuluu muun muassa Keskon osastopäällikkö Bertel Rusk, joka osti talon 1960-luvun alussa.
Rakennushistoriaa
Talon ensimmäinen vakuutuskirje on päivätty 19. helmikuuta 1834. Kyseessä on yksi kaupungin vanhimmista säilyneistä vakuutuskirjeistä. Sen mukaan kadun puoleinen päärakennus rakennettiin uudesta puutavarasta vuonna 1818 ja laajennettiin vuonna 1833 lautaverhoilluilla nurkilla. Se koostui yhdestä kerroksesta, jossa oli 6 huonetta – sali, 4 kamaria, keittiö ja eteinen. Talosta löytyi yhteensä 5 kaakeliuunia ja keittiön liesi leivinuuneineen. Rakennuksen keskikorkeudeksi ilmoitettiin 6,6 metriä ja pituudeksi 15 metriä, ja siinä oli tuohikatto ja 75 cm korkea kivijalka.
Vuoden 1834 vakuutuskirjeestä löytyy muitakin mielenkiintoisia yksityiskohtia, kuten se, että talossa oli seitsemän ovea, kahdeksan 1,7 x 1 metrin kokoista ikkunaa, joista yhdessä oli
ikkunaluukut, kaksi kaakeliuunia ja kolme tiilistä muurattua uunia sekä kolme savupiippua. Sisustukseen kuului vesiväritapetit eteisessä ja makuuhuoneessa sekä liimatut tapetit toisessa
huoneessa.
Vuoden 1834 vakuutuskirjeen ja vuosien 1870 ja 1873 rakennuspiirustusten mukaan tontin eteläreunalla sijaitsi kolme talousrakennusta: 5 metriä korkea ”vanha” talousrakennus, 6 x 6 x 6 metrin kokoinen talousrakennus vuodelta 1794 ja tontin yläpäässä 21 x 6 metrin kokoinen ulkorakennuksen siipi, johon kuului navetta, karjarakennus ja sen eteinen, lantala ja puuvarasto. Tontin puutarha oli suhteellisen suuri ja sitä ympäröi aita. Kaivo sijaitsi tontin yläosassa. Pihan molemmin puolin oli kaksi sisäänkäyntiporttia.
Vuonna 1870 hyväksyttiin suunnitelma päärakennuksen laajentamisesta kauppapuodilla, jolle tulisi erillinen sisäänkäynti Rantakadun puolelta, asuinhuone ja veranta, johon oli kaksi sisäänkäyntiä sisäpihalta. Laajennusta ei kuitenkaan toteutettu suunnitelman mukaisesti, mutta palovakuutustodistuksessa vuodelta 1873 todetaan, että pihalle on lisätty veranta ja että talo
on nyt kokonaan laudoitettu ja maalattu öljyvärillä ja varustettu pärekatolla.
Sen sijaan suunnitelma pihapiiriin rakennettavasta pakarintuvasta, johon kuului ”hedelmäkamari” ja asuintilat, toteutettiin vuonna 1873, kuten saman vuoden palovakuutuskirjeestä käy ilmi. Kirjeen mukaan sekä portit että ympäröivä lattia maalattiin öljyvärillä. Tontilla ei ollut suuria puita.
Vuoden 1883 palovakuutuskirjeen mukaan pakarintuvan länsipuolelle oli lisätty isohko ulkorakennus. Sähköt asennettiin vuonna 1902. Vuoden 1923 palovakuutuskirjeen mukaan
kadun varrella olevan talon, pakarintuvan, ulkorakennuksen ja Itäisen pitkäkadun väliin oli lisätty useita pienempiä ulkorakennuksia.
Lähteet: Niklas Wenman ym, Kaupunkikuvan parantamisehdotus: Rantakatu Kauppatorilta Miilukujalle 1996; palovakuutuskirjeet vuosilta 1834, 1873, 1883 ja 1923.
Omistajia ja asukkaita
1751-
Ennen kadunpuoleisen talon rakentamista tontin omistivat kauppias Hans Uddmanin leski
(Bergentinin kartta 1751) ja komentaja Hellman (1800-luvun alussa). Tontin pohjoispuolella
sijaitsi tuolloin asuintalo.
1818
Nykyisen talon rakennutti vuonna 1818 Johanna Christina Forsman (1765–1839), Kaskisten
pormestarin Wilhem Forsmanin (1733–1815) leski, joka tuli Kristiinankaupunkiin asumaan
taloon tyttäriensä Johanna Carolinan (1794–1866) ja Annan (1790–1875, ”heikkomieliseksi”
kutsuttu) kanssa kuolemaansa saakka, jolloin omistusoikeus siirtyi Johanna Carolinalle.
Talon omistajien joukossa löytyvät kauppiaat ja laivanvarustajat Carl Emil Carlström ja hänen
poikansa Carl Alfred Carlström, jotka olivat merkittäviä vaikuttajia Kristiinankaupungin
taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa elämässä merenkulun kauden loppupuolella. Alfred oli
osakkaana Vaasan Osake-Pankissa ja sen paikallisjohtaja Kristiinankaupungissa, omisti useita
kaupunkitiloja kaupungissa, kauppatiloja maaseudulla ja harjoitti liiketoimintaa Vaasassa.
Hän oli useita kausia kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja kaupungin edustaja useilla
valtiopäivillä vuosina 1888–1906.
Carlströmien aikana talo oli osa kokonaisuutta, johon kuului useita asuinrakennuksia,
ulkorakennuksia ja varastoja länsi-itä-suunnassa Pohjoislahtea myöten. Carl Emil Carlströmin
talo sijaitsi nykyisen tiilikerrostalon paikalla. Tämän talon (Rantakatu 41 d) lisäksi nykyään
ovat jäljellä pihapiirissä sijaitseva talo (Rantakatu 41 c) ja Alfred Carlströmin asuintalo,
nykyinen Brahegården osoitteessa Itäinen pitkäkatu 45.
1869-1875
Leski Maria Axelin (1829–1896) asui talossa vuodesta 1869 ainakin vuoteen 1875 poikansa
Knut Emil Axelinin (1864–1929) kanssa. Maria oli Carl Emil Carlströmin kasvattisisar. Emil
Axelin muutti lopulta kadun toiselle puolelle Carl Emilin taloon, työskenteli perheyrityksessä
konttoristina, myöhemmin kirjanpitäjänä, Alfred Carlströmin läheisimpänä työtoverina.
Järkytys oli siksi sitäkin suurempi, kun vuonna 1910 kävi ilmi, että Axelin oli kavaltanut
suurimman osan yrityksen omaisuudesta, mikä johti Carlströmin itsemurhaan ja konkurssiin.
1889
Kirjanpitäjä Wilhelm Martens (1861–1910), toinen Alfred Carlströmin yhteistyökumppani,
asui talossa vuonna 1889 vaimonsa Huldan (1862–1929) kanssa.
1895
Knut Wendelin (1860–1934) asui talossa vuokralaisena vuonna 1895. Hän oli laivanvarustaja,
kauppaneuvos ja Ruotsin valtiopäivien jäsen Otto Samuel Wendelinin (1824–1888) poika,
laivanvarustaja Simon Anders Wendelinin (1793–1861) pojanpoika ja Alfred Carlströmin
vaimon Agnesin veli. Hän oli ensin Carlströmin firman konttoristi, myöhemmin
nimenkirjoittaja, ja asui Vaasassa.
1896-1908
Knutin veli Otto Wendelin (1864–1931) asui talossa yksin vuokralaisena n. 1896–1908.
Hänkin oli Carlströmin palveluksessa.
1911
Carlströmin konkurssin jälkeen talo siirtyi vuonna 1911 kalastaja Johan Carlbergin
(1962–1915) ja sen jälkeen Carlbergin perillisten haltuun.
1918-1923
Merikapteeni Johan Emil Weckström oli talon omistaja vuosina 1918–1923. Hän oli toiminut
kapteenina s/s Hylloksella, joka oli yksi kahdesta suurimmasta suomalaisesta höyrylaivasta
ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Hyllos kuului kristiinalaiselle laivayhtiölle
Navigatorille, jonka osaomistajia olivat Alfred Carlström, Erik Tötterman ja G.W. Snellman.
Weckströmin aikana kelloseppä Isak Peltonen (s. 1878) ja hänen perheensä asuivat kadun
varrella olevassa talossa, jossa Peltonen piti liikettä.
1923-1924
Vuosina 1923–1924 talon omisti Emil Ingves, joka perusti Lapväärttiin Suomen ensimmäisen
suojeluskunnan (1917).
1924-1928
Vuosina 1924–1928 talon omisti Selma Ingves, Emilin leski, myöhemmin Groop, perheineen.
1928-1935
1928–1935 talon omisti Henrik Ingves, Emilin isä.
Rosa Rosenqvist (1874–1963) piti täällä ravintolaa ja kahvilaa, ”Kristiinan kansanruokalaa”
1930- ja 40-luvuilla. Hän vuokrasi talot ensin Henrik Ingvesiltä, ja osti ne vuonna 1935.
Ravintola toimi kadun varrella olevassa talossa, ja pihalla olevassa talosta löytyi majoitustilat.
Keskon konttoripäällikkö Bertel Rusk omisti talon 1960-luvulla.
Yksityiskohtainen kuvaus tontin asukkaista ruotsiksi löytyy Lasse Backlundin verkkosivuilta:
Borgmästaränkans gård på Strandgatan 41. – Kristinestads historia
Omistajia palovakuutuskirjeen mukaan:
1834–1839 Leskirouva, pormestarinna Johanna Christina Forsman
1840–1866 Carolina Forsman
1871–1873 Ei palovakuutettu
1873–1893 Konsuli Carl Emil Carlström
1893–1900 Kauppias A. Carlström
1916 Johan Carlbergin perilliset
Källor: mantalslängder, kyrkböcker och tidningsarkiv
En detaljerad beskrivning över gårdens invånare finns på Lasse Backlunds sida Borgmästaränkans gård på Strandgatan 41. – Kristinestads historia
Text: Staffan Martikainen
