Koulurakennuksen suunnitteli Lars Sonck, ja se rakennettiin vuosina 1924-1925. Kukkulan nimi on Kasberget. Aiemmin paikalla oli näköalatorni, jota merimiesten vaimot käyttivät, kun he halusivat katsella merelle nähdäkseen, olivatko heidän miehensä palaamassa laivoilla kotiin. Nykyään tässä toimii Ruotsinkielinen lukio.
Historiaa
1920-luvun alkuun mennessä senaikainen koulu oli kasvanut niin suureksi, ettei se enää pystynyt ottamaan oppilaita vastaan ja koulun (jossa nykyään toimii ruotsinkielinen ala-aste) laajennusta suunniteltiin. Maaliskuussa 1922 kaupunginvaltuusto kokoontui ja päätti kysyä naapurikaupunki Kaskiselta ja muilta ruotsinkielisiltä lähikunnilta josko ne haluaisivat osallistua kolmanneksen osuudella uuden koulurakennuksen kustannuksiin.
Maaliskuuhun mennessä kaikki naapurikunnat olivat käsitelleet asian. Kaskinen ei halunnut osallistua, mutta Närpiö, Tiukka ja Övermark kannattivat yksimielisesti osallistumista. Lapväärtissä ja Siipyyssä osallistuminen hyväksyttiin, mutta vasta äänestyksen jälkeen.
Kesäkuussa 1922 perustettiin suunnittelukomitea, joka sai tehtäväkseen hankkia tontin, laatia suunnitelmat, tehdä kustannusehdotuksia ja määritellä urakointiehdot. Lautakuntaan valittiin kunnanvaltuuston puheenjohtaja August Tåg Närpiöstä, kauppias Micael Mangs Tiukasta, valtuuston puheenjohtaja Johan Franzén Övermarkista, maallikko Hemming Hanses Siipyystä, kunnanvaltuutettu Johan Starcke Lapväärtistä sekä Kristiinankaupungista koulun rehtori Torsten Ström ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja K. A. Winqvist. Rakennuskustannusten kokonaismääräksi arvioitiin silloin 1,8 miljoonaa, ja kaupungin osuus olisi 1,2 miljoonaa.
Heinäkuussa 1922 kaupunginvaltuusto kokoontui ja päätti luovuttaa korvauksetta tontin Kasbergetiltä kaupungintalon takaa. Kaupungin suomenkieliset poliitikot olivat tästä eri mieltä ja valittivat käräjäoikeuteen. Sen jälkeen asia eteni hovioikeuteen ja korkeimpaan oikeuteen, joka hylkäsi valituksen huhtikuussa 1923. Suunnittelua voitiin jatkaa, ja professori Lars Sonck laati yksityiskohtaiset suunnitelmat.
Toukokuussa 1924 urakkasopimuksesta ilmoitettiin paikallislehdessä ja maan suurimmassa sanomalehdessä, ja ilmoituksissa todettiin, että rakennuslautakunnan puheenjohtaja K. A. Winqvist voi antaa lisätietoja.
Heinäkuussa 1924 rakennuslautakunta päätti hyväksyä Helsingin Sementtirakennusyhtiön tarjouksen. Rakentaminen oli määrä aloittaa välittömästi, ja erityispiirteenä oli se, että sama rakennusliike oli samaan aikaan rakentamassa Högåsenille parantolaa Suomen Tuberkuloosiyhdistykselle. Parantolan rakentaminen aloitettiin muutama kuukausi ennen yhteiskoulua, ja se voitiin ottaa käyttöön muutama viikko yhteiskoulun avaamisen jälkeen.
Lokakuussa 1924 seinät muurattiin ja kattotyöt voitiin aloittaa, ja nämä työt saatiin valmiiksi ennen talvea.
Heinäkuussa 1925 rakennus oli valmis lopputarkastusta varten, ja se voitiin ottaa käyttöön syyslukukauden alussa. Suuri osa sisätöistä tehtiin Ab Westa Oy:n toimesta, jonka vastaperustettu puusepänverstas sijaitsi Saunapuistossa, jossa nykyään on Merimakasiini.
30.8.1925 pidettiin uuden yhteiskoulun avajaiset. Paikalle oli kutsuttu kaupungin johtoa, tulevia ja entisiä oppilaita, nykyisiä ja entisiä opettajia sekä valtion edustajia.
Syyslukukaudesta 1925 alkaen yhteiskoulu alkoi toimia uudessa rakennuksessa, ja Kirkkotorin vieressä sijaitseva vanha rakennus luovutettiin ruotsalaiselle kansakoululle.
Jatkosodan aikana 1941-1944 yhteiskoulua käytettiin jonkin aikaa sotasairaalana, mutta muuten se on ollut koulutoiminnassa joka vuosi.
Vuonna 1947 valtio päätti, että Kristiinankaupungin kunnallisesta ruotsalaisesta yhteiskoulusta tulisi valtion koulu, ja siirtymäkauden jälkeen se suljettiin elokuussa 1950, jolloin koulun nimeksi tuli Kristinestads Samskola. Valtio otti rakennuksen ja kaikki sen kalusteet haltuunsa korvausta maksamatta.
Elokuussa 1973 Kristinestad Samlyceumista tuli jälleen kunnallinen koulu, ja sen nimeksi tuli Kristinestads Gymnasium. Valtio luovutti koulurakennuksen kaupungille korvauksetta, koska se katsoi, että se oli ollut lainassa vuodesta 1947, jolloin siitä tuli valtion koulu.
Vuonna 1986 päätettiin, että lukion yläkerrassa sijaitseva liikuntasali ja juhlasali muutettaisiin 120-paikkaiseksi auditorioksi. Se oli tarkoitus varustaa AV-laitteilla, jotta sitä voitaisiin käyttää seminaareja ja konferensseja varten.
