Lebellin kauppiaantalo

Lebellin kauppiaantalo on kauppiaan- ja laivanvarustajantalo, jo­ka sijaitsee Rantakadulla kappaleen mat­kaa torilta etelään. Talon julkisivu edustaa 1700-lukua. Kaksikerroksinen, pystylaudoituksella vuorattu rakennus on maalat­tu punamullalla ja sen Rantakadun puo­leisessa julkisivussa on kaksi symmetris­tä, suorakulmaista ikkunarivistöä. Portin sisäpuolelta avautuva tontti ulottuu kort­telin läpi Itäiselle Pitkäkadulle saakka. Pihaa ympäröi 1700-luvun tapaan pienet, erilliset ulkorakennukset, jotka on siir­retty tontille muualta kaupungista talon omien ulkorakennusten tuhouduttua tu­lipalossa 1850-luvulla. Pihassa on kak­si aittaa, joiden komeat hirret on liitetty toisiinsa salvoksin. Alempi aitta on raken­nettu talon vanhan kellarin päälle. Aitto­ja vastapäätä sijaitsee renki- tai leivintupa, jollainen kuului suurempiin kaupunki- taloihin. Tuvissa oli valtava uuni ja pit­kittäissuuntaiset penkit, joilla etäältä saa­puneiden talonpoikien oli tapana yöpyä kaupunkimatkojensa yhteydessä. Matala navettarakennus, käymälä, kaivo ja suola­makasiini muodostavat yrttimaan kanssa yhtenäisen pihakokonaisuuden.

Tyra Borgin suunnitelmien mukaises­ti Lebellin kauppiaantalo valaisee porva­risperheen elämää tyypillisessä kauppa-ja merenkulkukaupungissa 1770-luvul­ta 1840-luvulle asti.

Lebellien kauppiaat — Kristiinankau­pungissa samannimisiä kauppiaita oli kaikkiaan viisi: puolalainen kantaisä, hä­nen kaksi yritteliästä poikaansa ja kak­si pojanpoikaa — olivat kuten kaupungin muutkin kauppiaat samalla laivanvarus­tajia, joiden alukset purjehtivat Tukhol­maan ja myöhemmin vielä kaukaisempiin satamiin. Kristiinankaupungista vietiin ennen kaikkea pohjalaista tervaa, vaik­ka määrät olivatkin pohjoisempia rannik­kokaupunkeja pienemmät. Tervan ohella tärkein vientituote oli puutavara; paluu­lasteissa tuotiin suolaa, tupakkaa ja muita siirtomaatavaroita.

Ensimmäisen Casper Lebellin tiede­tään asuneen Rantakadulla sijaitsevas­sa talossa ainakin 1730-luvulta alkaen. Suola- ja tupakkakauppiaana toimineen ja porvarisoikeudet kaupungissa jo vuon­na 1724 saaneen Lebellin elämänkohta­lo oli erikoinen. 1700-luvun alkuvuosi­na hän oli joutunut puolalaisena Casi­mir Subkowski nimisenä vänrikkinä so­tavangiksi Kokkolaan. Nuori mies sopeu­tui hyvin vieraaseen ympäristöön ja avioi­tui vuonna 1708 kristiinalaisen raatimie­hen tyttären Anna Enholmin kanssa. Pa­riskunta muutti Kristiinankaupunkiin, jossa Subkowski otti nimekseen Casper Lebell. Isovihan aikana hän jakoi moni­vuotisen maanpaon koettelemukset uu­den perheensä kanssa. Hänen vaimonsa Anna Enholm oli yhden Kristiinankau­pungin tunnetuimpiin lukeutuvan por­varisperheen tytär.

Ensimmäisen Casper Lebellin asun­to ei vielä ollut se komea kaksikerroksi­nen talo, jossa museo nyt sijaitsee. Hä­nen asuntonsa käsitti salin, kaksi kama­ria ja keittiön. Tämä lienee muodostanut rungon siinä uudessa talossa, jonka poika Casper rakennutti samalle paikalle vuo­sina 1760-61. Talo oli ilmeisesti siirty­nyt Anna Enholmin omistukseen perin­tönä. Casper Lebell nuorempi harjoitti rihkamakauppaa ja oli vauraimpina vuo­sinaan merkittävä laivanvarustaja ja en­simmäinen, jonka tiedetään kokeilleen kaupungissa tupakanviljelyä. Lebell nuorempi oli raatimies, varapormestari ja valtiopäivämies vuosina 1755-56. Vuonna 1762 hän muutti perheensä ja monilukuisen palvelusväkensä (kaksi puotipalvelijaa, renki ja kaksi piikaa) kanssa vastasisustettuun kaksikerroksiseen taloon, joka tuolloin oli ulkonäöltään ja kiinteältä kalustukseltaan lähes samanlainen kuin tänä päivänä.