Carl Johan Parmanin kuoltua v. 1862 hänen poikansa Wilhelm Parman seurasi sukunsa perinteitä antautuen liikealalle. Tarpeellisen opin Wilhelm sai kotikaupungissaan kauppias Sundmanin kaupassa, Raahessa, Pietarsaaressa sekä Turussa. Hänellä oli into päästä maailmalle seikkailuihin, mutta hän jäi Tukholmaan, jossa suomensi 1864 entisen nimensä Wilhelm Parmanin Wilho Parmaseksi, joka on tiettävästi ensimmäinen virallinen Parmanin sukunimen suomennos. Vaikkei Wilho täydellisesti koskaan oppinutkaan suomenkieltä, omaksui hän varhain sydämenasiakseen suomalaisuuden, ja hänestä kehittyi ajan saatossa fennomaani. Hän perusti Kristiinankaupunkiin ensimmäisen suomalaisen kansakoulun juuri Parmanin taloon omilla varoillaan ja hän oli myös mukana perustamassa suomenkielisiä kansakouluja ympäristökuntiin. Wilho Parmanen perusti myös ensimmäisen Etelä-Pohjanmaan suomenkielisen sanomalehden v. 1872 pannen alulle suomenkielisen kirjaston. Parmasen tytär Helmi kastettiin 1871 suomenkielellä, ensimmäisenä Suomessa. Parmasella oli vihityn vaimonsa kanssa neljä poikaa, mutta Alma Wörstenin kanssa hänellä oli pojat Onni ja Aarne, jotka olivat 2- ja 5-vuotiaita, kun Alma-äiti kuoli keuhkotautiin. He saivat kasvaa sisarpuoltensa kanssa Parmasen kodissa isossa kauppiastalossa. Wilhon poika Aarne halusi ryhtyä kauppiaaksi. Kun hänen isänsä ei antanut hänelle alkupääomaa liikkeen perustamiseen, lähti poika Oravaisten nahkatehtaalle töihin ja keräsi pienen pääoman, avaten kioskin Läntiselle Pitkäkadulle. Täältä liike siirtyi edelleen nykyisen Hotelli Leilan tontille ja sittemmin tavaratalona 1964 torin varrelle.
Ennakkoluulojen ja henkisen vastustuksen voittaminen Etelä-Pohjanmaan herättäjälle Parmaselle oli ehkä mieluisaa, sillä hän oli taistelija luonteeltaan. Meidän aikamme ihmistä ihmetyttänee se, että Kristiinankaupungissa täytyi Parmasen maksaa erityistä korvausta jokaisesta suomenkielisestä jumalanpalveluksesta papille.